KALTiO

KALTiO

Tässä sitä istuskellaan,
mieli kepiänä ja kieli löysässä,
sielu jotenkin onnesta myhäillen;
kammertuneena olkapäälle kyköttämään
uusia viehätyksiä vahtaamaan.

Uusi tulipaikka tekee sijaa runomaailmaan;
olisiko sitä koskaan ikuna uskonut,
jos joku ulkopuolinen olisi sanonut,
jotta näitä pitää näin moniainen määrä väsätä
ennen kuin wimma alkaa asettumaan.

Joillekkin kun elämässä riittää yksi,
tai jopa vähemmän;
jo pelkkä savun tuoksu ällöttää.

Ährääminen tulen liepeillä on liian työtä,
sotkuista,
suttuista,
aivan liian maalaista verrattuna
urbanistanilaiseen harmaaseen kiviseinäeksotiikkaan.

Mutta toimii - tuli toimii
kun vain jaksaa sille syötävää toimittaa
ja sielu toimii,
pulppuaa kuin hiekkapohjainen kaltio ranta-ahteella -
innosta - ennen valumistaan Äiti Meren syliin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne