KAPELLiMESTARi JA RYÖTTÄ
Maa on täynnäns',
tämä maa on täpötäynnä;
sellaisia ihania käyttämättömiä sanoja
ettei hevin uskoisikaan -
puhumattakaan että kaikkia rohkisi edes käyttää.
Kulumattomia sanasia,
suorastaan herkullisen ehtoja;
lirut, norot, purot ja joet tulvivat niitä
äyräille kerääntyneinä lauttoina,
aivan jäätelien tapaan,
eikä loppua ole näköpiirissä.
Horisontissa äänettöminä,
liki näkymättömiä sanomattomia
häilyvinä pilvinä autereiden tapaan tanssimassa;
musiikkina maa ja taivas.
Kapellimestarina eeskahtaalle mutkuileva sielu -
ryöttäsyntinen -
kaikki riettailut anteeksi saaneena haihattelemassa.
Vain talvehtimaan jääneen kotkan kiljaisu kiirii
maanpiirin yllä takaamassa asian paikkansa pitävyyden;
eikä muulla olekaan väliä,
tundralla vyöryy sanan vapaa virta,
ei mitään ylimääräistä haittaa esteenä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi