KUiSEMA

KUiSEMA

Huomenmaa taivaineen auvoisena,
mannut kultaisina äkeän wihurin jäljiltä,
ryöttää kasaantunut pounujen juurille hässäköiksi;
pesiksi joillekkin eläville tuleviksi kesiksi.

Mutta kaunista kaunista silti;
sinistä taivasta vasten -
pitkin matalalta tihruvaa auringonsiltaa.
Oikein kiherryttää hykerrellen.

Tästä näkymästä on päätetty ennen lähtöä;
siinä vaiheessa kun vielä pakattiin,
hakattiin honkaisen pölkyn palasia yhä herkemmiksi,
ätäkämmiksi ottamaan tulipasillin itseensä
ja tulehtumaan niin pahoin,
että pöönivesi siinä yllä nokisen sisällä käy kuplimaan.

Sillä tuo auvoisuus tiedettiin,
oltiin aiemminkin nähty ja havaittu,
muttei painettu takaraivoon kuin tilapäisesti;
kielikuva huokaisuina lyhyeen muistiin.

Sieltä se ponkaisi ja lähtö tuli;
eikä kaduta.
hyvä aurinkoinen lavitsallamakuu-vapaapäivä
lampaisten roukujen alla jäi suorittamatta,
sen tilalla suurenmoinen lokakuun hopeinen kuisema.

Oh-show-tah hoi-ne-ne