TiLKKA KOHVETTA
Niin mukava astella riittuuksilla,
kuloinen korsikko rahisee anturoissa,
tarttelehtaa lahkeisiin siellä täällä niissä kohden
joissa saanut pitää kosteutta.
Tuoksuu hyvältä - rahvaanomaiselta,
maan väkevä maku sotkeutuneena marrakseen;
luoteesta puhaltava sekoittaa merta annokseen.
Hiljaisuuden juuri ja juuri erottaa,
huminan alla selkeitä mykkiä hetkiä,
äänettömyys näissä olosuhteissa
ei vaadi suuria ponnistuksia onnistuakseen.
Viisi askelta sivuun,
punertavan pahtaan kainalon huomaan;
poikkeama suo ujelluksesta vapaan tovin -
sielu yhä samaa lähdön intoa täynnä.
Sitten repusta pivoon höyryävä airamin suu,
hyvänlainen tilkka suht'koht' tuoretta kohvea mukiin,
muru tai pari sokeria;
kukin määritelköön oikean mitan omassa onnessaan.
Hyvää joka tapauksessa,
suu vartoo maireana liemen lauhtumista,
ajatus haihattelee seuraavassa etapissa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi