HYRRRRRR

HYRRRRRR

On kahdeskymmeneskahdestuhannes
ja viidessadasseitsemäskymmenesviides aamu;
ei sen kummempaa erikoista - etenkään ilmoitettavaa,
sitä tavallista mitä nyt tundralla voi olla,
siis jolla normaalisesti ei juuri tapahdu mitään.
Tähän aikaan vuosikiertoa.

Matka jatkuu tasaisena lampsutuksena,
tassua toisen eteen;
satunnaisia lätäköitä kiertäen kaihtaen.

Tyyntymään päin oleva viheltelevä tuulonen
sipaisee poskia silloin tällöin,
muulla aikaa on sitten hiljaisempaa.

Kas!
Tunturissa arkiintunut parvi pulmusia;
ehättänyt jo tänne - on lähestyttävä harkiten,
äkkinäistä varomatonta net kaikkoavat helposti,
jättävät ilmaan vain valkoisen pyrähdyksen hyrrr;
välkkyvän vanan huips
ja ovat oitis tiessään.

Eivät nyt kaukana - eikä suinkaan tipotiessään,
mutta pyrähdyksen päässä säikkypaikasta;
sillä sisäinen wimma pakkaa ne tankkaamaan
koko valoisan ajan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne