OLEMATON

OLEMATON

Lumen haju on ilmassa,
oikeastaan vasta tuoksu - heiveröinen -
enemmänkin aavistus
kuin sellainen alleviivattava vuorenvarma.

Todennäköisesti,
vain muutaman emäpilvestään hairahtuneen,
haihatteluun viehtyneen hiutaleen köykänen,
lähes harhaoppisen olematon molekyylivana
pelkässä eetoksen muodostamassa sanassa.
Jos sitäkään.

Ja jo muka enne,
ennen kuin näkimet edes näkevät vielä mitään,
etenkään humeetille kerrottavan oloista;
parahultaisesti silkkaa sekä pelkkää marrasta,
jossain tienoilla yhä niukin naukin jopa vehreää.

Sitä vaan tahtoo nähdä myöhäsyksyn laskeutuvan
kaikessa hyvässä rauhassa lumivaippaan;
siitä kai nuo aavistukset osautuvat huulille.

Kun ei puhutuksi saa oitis - tai saa -
mutta koirun motlake ei siitä hullua hurskaammaksi,
niin on syytä näitä jälkipäivityksiä tehdä,
varmuuden vuoksi,
vaikkei näissä päätä - saatikka häntää näy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne