ALLiT

ALLiT

Tämä meri,
tämä märkä joka ulottuu maasta niin loitolle,
että aina toiselle puolelle saakka ylettyy
ja niin syvällekkin jotta siinä sopivat
valaat ja hylkeet sovussa uimaan vesipetojen kera
turskia lukuunottamatta - niitä syövät hiukopaloina.

On siinä ollut luojalla pähkäilemistä,
jotta mihinkäpä tämmösen märkäläntin lätkäsee
kun ammoin joutopaikkaa haki.

Mistä hiidestä se lie hokannut märän lähättää
juuri tähän meidän kohtaan?

Eikö se olisi sitä voinut lätkäistä vaikka
jonnekkin Saharan suuntaan kun siellä
tuntuu olevan jatkuva kapelo vedestä?

Täällä nääs purot ja virrat jatkuvasti suoltavat
vuorilta syöttivettä Emämeren pohjattomaan kitaan;
siinä sitä saa samoista noroista oman
janonsa täytettyä ihan ilman aikojaan.

Aurinko pistää silmään vuonon toiselta laidalta,
herkullisen tyventä -
allit niin itseensä ihastuneita -,
huutelevat vain itseään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne