TUiKAUKSiA
Valo tulee idästä - joskus ammoin luin siitä -
oli jossain idän henkistä pääomaa sivuavassa
tahi selittävässä teoksessa sotien jälkeen.
Toivottavasti kukaan ei kysy tarkemmin;
en varmaan kuuna päivänä enää mokomaa muista,
vaan mistäpä tuon arvaa josko kuiten.
No kun sitä lähtee tutkimaan paikan päälle,
aamun hämyssä, vuoren kuvetta hipsien;
ollakseen kiirellä parahultaisesti valon juuri
kuikistellessa ensimmäisiä tuikauksia,
ylettyen tuolloin vielä hät'hätää horisontin ylle,
niin siinäpä äkin äkkää saman seikan lukemattakin.
Tosiaan - valo tulee idästä vielä näihin aikoihin,
muttei kauaa enää - himppua vaille pari kuuta
ja huomenhäämötys muuttuu eteläisen taivaan osioon;
Viipyilee siellä luomakunnalle kaamosvalona;
toisinaan kajastaen,
toisinaan pilviverhouksen aikana sitten vähemmän.
Onneksi sentään ei edellytä valoelintä päähän,
säkkipimeäksi kun ei mokoma tokene koskaan,
ellei valottomaan kellariin eläjä hämärässä osaudu,
sinne jumiudu omaa kaamostaan mököttämään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi