VESiMYLLY
Sateen jälkeinen aromien tulva,
niin äärevä,
niin laajakantainen maan ja meren tuoksuyhdistelmä;
sehän nostaa - perskules sentään -,
hereämmän ihmiseläimen williin.
Mumisee lierihattuinen,
hapsuliivinen vähänläntä ukuli itsekseen
rantabulevardia astuessaan.
Harppoo tehdasvalmisteisilla seutukengillään
ahdistamattoman oloisena,
päälle katsoen satunnaisesti hortoillen.
Näyttää parahultaisesti,
että ilman minkäänlaista päämäärää
tahi kunnianhimoa vemmeltää.
Onko tuo rietas onnesta sekaisin?
Sellaista saattaisi joku sivustaseuraaja kysyä
tahi omassa humeetissaan arvuutella.
Jaa-ah!
Mistäpä sen noista lemmoista ylejääns' tietää;
kauneudelle herkät ja allergiset inehmot
kun taitavat yleisesti olla nyt vaan semmosia;
tuulella käyviä vesimyllyjä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi