LAiSKURi
Tulen ääri,
takapäällä mukava ote sileäksi kuluneesta
harmaantuneesta lankusta.
On hyvä olla,
tuuli löystynyt hyrinäksi,
vaikka vielä väliin innostuukin.
Tuiskauttaa rakeita,
sekaan vihmoo särmikkäitä lumikiteitä;
eivät ulotu kasvoille,
eivät paljaille kyynärille,
tulen taikapiiri sulaa ne ylilennon aikana.
Laiskurin tavoin listaan tehtyjä töitä
ja tekemättömiä,
jotka pitäisi ennättää vielä ennen huttusaikaa;
paljon on ja monta.
Olen tullut jotenkin siihen tulokseen,
että aamukohves maistuu paremmalta tulilla;
siinä on yhdistettynä tulen henki
sekä savun aromi,
että ikiaikaisen tulipiirin haltijat ja menninkäiset.
Jos ei muka itse kummosta ajateltavaa keksi,
on hiljennyttävä kuuntelemaan tulen tarinoita.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi