AARTEET

AARTEET

Ranta on entisellään,
vuoroveden muokkaama uusi ilme huomioon ottaen.
Jok'ikinen kerta hieman erilainen näkymä;
se on osa tätä rakkautta.

Ja jos "sillä silmällä" katsoo,
niin tyyten erilainen
kuin edellisellä vilkaisulla kymmenen päivää sitten.
Tyyten.

Merisirrien tavanomaista jupinaa kyllä,
pyrähdyksiä - pieni laulun säe -
asettuminen taas uuteen paikkaan eineelle.

Oranssinokan hautomo toimii vielä,
froua kyköttää vakuuttavasti kyhäyksen päällä;
tällä viikolla saattaa tapahtua syntymisen ihme.

Aina vaan kiehtoo vesirajassa asteleminen;
lienee pikkulapsilta peritty tapa ihastella
omien jälkiensä silottumista
muutaman askeleen päässä takana.

Parasta kuitenkin on löytöretkeilijän tunne,
aarteen löytämisen sielua hipaiseva riemu;
aina on sopivaa löydettävää,
juuri tullutta tai hiekasta paljastuvaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne