HURMiOTUOKSU
Aurinko,
tuo ikiwanha lipevä veijari,
poskipäiden kutittaja,
nokan vierun hyväilijä;
otti ehtoon reunan omakseen,
pelleili ihmisen näkimien kera ihan sitä tehen.
Ryhtyi ihmeeksi,
kävi piileksimään pilviverhoukseen,
teki sellaisen Jumalisen taivaan että -
esityksen kaikkine pienine nyansseineen -,
mutta sellaisella intiimillä pieteetillä,
että kaikki jotka sen tahtoivat nähdä - näkivät;
muut pysyttelivät näkemättä loukoissaan.
Se vaietkoon iäksi tässä kinkerpiirissä,
joka näkemättä jäi;
Ingen vinst - ostakoon uuden arvan.
Tämä lienee se Satumaan tango,
siellä aavan Saamenmeren tuolla puolen,
jossakin ouvossa maassa
ja jonne rannalla käyvät haikaillen tuijottavat.
Tulen loimu lyö muutamia leiskuvia varjoja,
ne tanssivat vakavassa maassa
hiillostuvan taimenen hurmiotuoksusta sekaisin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi