LEHMiSAVUT

LEHMiSAVUT

Huttusia,
nämät saatanat pirunpenikat on alkaneet sikiämään;
hyvän aikaa saikin olla kutkalta rauhassa.

Sitä voi ihan kuriositeettina sanoa tälle kesälle;
pienikin tauko ilman liikuskelussa
ja oitis on itikkäaura nokat tanassa tulossa
jostain vitelikön siimeksestä nahkaa kohti.

Piileskelevät parhaitten rosmojen tapaan vesakoissa,
iskevät tilaisuuden tullen veriaterian
jonkun varomattoman pösilön suonesta;
lentävät pirullisesti siristen tiehensä
valmistautuen munimaan uusia syöpäläisen alkuja.

Sitä toivoo luonnollinen henkilö,
jolla ei ole kunnioitusta noita piikkinokkia kohtaan,
jotta Pohjan akka äksyilisi mahdottoman paljon -
aivan sietämättömän ankarasti -,
näiden verenimijöiden päänmenoksi.

Tapporaha niistä kuuluisi saada - en paremmin sano,
joukkomurhista rautaristi tai ainaki joku mitali;
ja lehmisavuille uusi tuleminen - ehdottomasti.

Että muka itikkäpönttöjä niille kenokauloille -
kaikkea sitä pimeissä päissä liikkuukin!

Oh-show-tah hoi-ne-ne