KUUNNELMA

KUUNNELMA

Kivien kuiskintaa joka puolla,
kaikilla hemmetinmoinen hoppu kertoa oma tarinansa;
sellainen tempo että häveliästä hirvittää.

Kai se on asetuttava aloilleen
kun on kerran aloittanut harrastuksen;
isohko - jo sileäksi kulunut pulteri huitoo kiivaasti -,
tarjoaa itseään alle.

Ka mikäpä se siinä,
sen verta järeää tekoa,
tohtii sille kykistyä.

Tutuilta kuulostavat syntytarinat tälläkin osastolla,
likipitäin useimmilla takana upean jyleä menneisyys,
suuria erivärisiä vuoria syntyessään kaikki tyynni.

Aika sitten -
jota muka aikuisten oikeesti ei ole olemassakaan -,
kartuttanut niiden kokemusta hioessaan;
ja yhteistyössä eroosion kera - antanut niille sielun.

Saanut muodon väreineen esiin,
muokannut niistä hinkatessaan persoonia,
yksilöitä - individualismiin taipuvia,
mutta kuitenkin samaan lopputulokseen
ja joukkoesiintymiseen rannoille päätyviä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne