KUTSU

KUTSU

Arktisen hysterian kutsu,
Jäämeren rietas pyyntö saapua heille atimaan;
vaeltamaan tundraa,
kiipimään vuoren laelle - tunturin kiirelle,
astumaan runokivistä kalisevia rantoja.

Kutsu kuin mehevimmän houkutuslinnun
suloisimmat muodot vähäpukeisimmillaan;
rihmaakaan kiertämättä parhaansa päälle.

Toki tuo tartunta kävi jo viime viikolla kutiamaan,
mutta periksiantoa vailla - ensin potea sielussa,
antaa himon yltyä - syöttää sille pajunköyttä;
joutamattomuudesta ja kotihommista.

Vieläpä lohdukkeeksi voidella hyväkästä -
useaan otteeseen -,
silkalla samettisella kermajäätelöllä.

Nyt kaikki mukaan - koko eläintarha -,
eineineen,
muuta rompetta vuori - sikäli mikäli jäännöstilaa jää.

Alumiinisia kulmikkaita pakaaseja, statiiveja,
liukuja, napakoneistoja, pistolapio, kassara
ynnä muuta sälää (pälä-pälä)
ja kuvan otin tietty - tahi kaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne