MUUTAMiA LiSÄYKSiÄ
Niinhän se herkisi sataa rytyyttämään
kuin Esterillä olisi sukukokous yläkerrassa;
etteivät vaan päästelisi kiihtyneenä jo kahta sataa.
Vironnut mielenkuvitus ottaa kierroksia,
visaisia oletuksia riekkuu yläkerran karonkasta.
Entä jos sian pieru kastuu -
jääkö kylänväki heräämättä tyyten?
Lystiä pitää Estereillä olla,
että jaksavat ropista väkevänä vielä suden hetkellä;
pakko kuikuilla akkunasta.
Lännen puolen jyleä kallio,
se vuorenkokoinen valtava luojan teos,
sehän näyttää kiihottuneen mokomasta ihan märäksi;
kuruja pitkin ryöppyää hullujen norojen armeija.
Tuiskivat vettä ales matkatessaan suuna päänä,
suihkivat janoisille reunustenylikuikkijoille
ankaria vesiryöppyryyppyjä.
Ilo tuota luonnonilmettä on katsoa,
lisätä siihen omasta päästä sen verta väriä,
jotta harmaa häkeltyy,
sotkeutuu omaan yksioikoiseen nokkeluutensa
ja märän ruudun kuivalla puolen on hauskaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi