TURMiOLLiSET VÄRiT
Niin,
maa vain loppuu - HUAaaaaaa,
ei siinä mitään varoitusta ollut;
ei minkäänlaista kylttiä.
Yhen äkin vain jumalaton louhikko rannassa
ja sitten edessä sen takana suunnaton ulappa
Aurinko tihrustaa pilvien läpi
koettaa raoista valaista tunnelmaa
kello käy puolta yötä,
siipiniekat riekkuvat.
Nälkä käväisi ilmoittautumassa,
häpeämätön - torjuttiin tylysti -, tyhjää hötkyilyä;
nyt on parempaa tarjolla,
makiaa mahan täydeltä - oikein kystä kyllä.
Väistyi mököttämään
kun sitä ei noteerattu.
Värit ovat turmiollisen hurmaavat,
kerta kaikkiaan makeaa pastellia;
keskiyön aurinko osaa loihtia uskomattomat sävyt
maan ja meren yhtymäkohtaan.
Josko vielä jotenkin saisi tulen tähän yhdistymään,
siten voisi sanoa kuin se yksi muudan ukkeli ammoin:
Se on täytetty.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi