SATEEN JÄLKEEN
Ukkoskuuron jälkeinen salskea tuoksu,
ajallaan - kesän ensimmäisenä päivänä,
sitä täytyy pysähtyä nuuhkuttelemaan.
Lehvästön aromit purkautuvat väkevinä,
leijuvat näkymättöminä pilvinä,
valtaavat raikastuneen ilman.
Haistimen aukot kiskovat urkenevaa kesää hartaina,
ylähuuli vetäytyy taapäin oriitten tapaan
haaliakseen hajusta paremman otteen.
Paine putkistossa hellittää - kohina vaimenee,
mieliala kohenee entisestään sellaisella hopulla,
että eikö tuo pentele vieköön
kohta ole vaarassa luiskahtaa riettauden synniksi.
Sielu laulaa - vain kumppali puuttuu;
tanssiksi tässä saattaisi äkkiä päätyä panemaan,
jos vain jonkunkaan sorttinen muori eteen osuisi.
Huumaantunut mieli tekee tepposia,
metsän tonttuja vilahtelee siellä sekä tiellä,
keijuja leijuu puiden päällä.
Eikä ilmiöstä ole tulla loppua lain,
vaikka kuuro meni ohi kohisten jo aikaa sitten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi