ELÄMÄÄ RANTTEELLA
Huoh - sää on viilentynyt hyvin;
näkeekin paremmin
kun hikikarpalot lakanneet valumasta otsalle,
herenneet sumentamasta silmiä.
Raekuuro oli hyvä enne - yläkerran lupaus,
oire aiemmista paremmista myöhemmistä ajoista.
Viidentoista asteen yläpuolelle kivunnut helle
alkoi maistua esileikiltä elävältä paistumiseen;
palautti jälleen tolkun pinnalle mielikuvan siitä
millaista on hyväuskoisten helvetin esikartanoissa
maallisen vaelluksen päättymisen jälkeen.
Kyllä sitä mielellään työtä tekee,
astumista vaikka - pitkin lähiseutujen mantuja -,
kunhan vain ei hikeä pukkaa.
Ahnehtiminen nääs sattuu olemaan kuolemansynti
lähes kaikissa uskonnoissa,
jopa siviilirekisterissäkin.
Rantteelle palannut arktinen hysteria on onni,
viimeiset vaaleat kivet asettelussa,
sorakeko latistunut läjäksi erillään olevia hietasia.
On niin ihana ensimmäisen synnittömän olo.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi