PiLVET VÄiSTYVÄT
Kun harppoo myöhäehtoolla frouan kera
sateen jäljiltä pehmoista,
erinomaiselle tuoksuvaa muhevaa metsätietä -
sanotaanko vaikka parisenkin kilometriä -,
siinä ehtii kyllä käydä läpi monia monituisia
matkan varrella aisteihin osuvia ilmiöitä.
Hillan kukat,
suopursujen haistinta ravisteleva huuma
jängän tulva,
rannan kuostossa valkoviklon kiljaisu;
kaarneitten tora jossain vaaran kupeessa.
Koirun kulkeminen korren ohi nostamatta jalkaa;
sen täytyy todella olla merkityksetön
ja vähäpätöinen härpäke -
jos edes hurtta ei reagoi siihen.
Mutta tähdellisiäpä aiheita nuot kaikki tyynni,
sitä joutuu ihminen helposti noloon asemaan
ellei ajoissa äkkää kiinnittää huomiota mokomiin.
Keskustelua syntyy ilman aikojaan,
oudolta tuntuisi kahden tutun astuminen
ilman sanan sanaa.
Pilvet väistyvät, esi-isien maasta häämöttää taivas.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi