KESÄiLLAN VALSSi

KESÄiLLAN VALSSi

Onko olemassa parempaa ryhtymistä kesään
kuin pikkiriikkisen peräprutkun säksätys
liki peiliksi tyventyneellä järven ulapalla
sen piirtäessä viivaa siniseen pintaan.

Peräteljolla ukko,
huopainen hatunreuhka hajamielisesti kallellaan,
kahva kourassa - siristellen silmiään kilossa.

Kokan tuhdolla,
kukkamekkoinen nainen sivuttain - missiasennossa -,
jalat yhdessä siviästi, kasvot menosuuntaan.

Kaikki äänet kiirivät pysähtyneen veden yli;
lipumaan asettuneen keulan kohinan lakkaaminen,
soutimien kolahtelu niiden asettuessa hankaimiin:
muutkin verkonlaskun tuoksinasta johtuvat äänet.

Ärräpäät toimittaa vastarannalle
toiselle vastarannalle asettunut kaiku
joka pallottelee niitä aina mykistymiseensä saakka.

Tiiraparin kirkuna pesäkaria lähestyvälle venholle.
ukon sadattelu mokomille hupsuille;
kuikan huuto tämä kaiken soreuden yllä.

Kesäillan valssi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne