LÄPYKKÄ

LÄPYKKÄ

Nuotio ritisee tutusti,
kiehisjemmasta noukitut ovat helposti tulehtuvia,
oikeastaan riittää kun taskussa tikkuaskia helistää;
oitis hyppää liekki ja käy murkinoimaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty,
vermeet äärellään - makkarapuketti taskussa,
puukko tököttämässä pölkyn kyljessä.

Ahavassa kuivattu suolatalja marisee,
vaatii kääntämään parhaan puolen esiin,
karvoilla kuulemma tunkkaisen ahdasta jo nyt -
lankkua vasten -,
saatikka sitten jos sen päälle ahterin tällää.

Toiseksi ensimmäistä kertaa
on mukana sähköinen läpykkä-vempele;
nääs äkin - ennalta varoittamatta,
pilkahti sielun reunamilta aatos vilkaista menneeseen
ja parhaiten sitä katsoo lueskelemalla entisiä.

Seitsemän vuoden takana oli:
"ODOTUS"
"...Purekellaan kynsiä,
pyöritetään hiuksia sormen ympäri ja toivotaan,
että edes ajatukset liikkuisivat kosmisen ajan halki,
olisivat yhteydessä vaikkei ääntä ja kuvaa ole..."

Oh-show-tah hoi-ne-ne