LOiTOLLA PYSYMiSEN TAiTO

LOiTOLLA PYSYMiSEN TAiTO

Vielä avautuu yön parmas mustana,
lupausta kultaisesta viirusta on,
enteenä ruskot molemmin puolin.

Sielu rauhoittuu,
talven selkä on taittumassa huolimatta siitä,
että järjeltään lajinsa viimeiset - täyspäiset -,
saadaan värkkäämään ajan siirtelyn kera,
joidenkin idioottien synkeän pimeän puolen takia.

Jo muinaiset jumalat varoittivat:
Älä lähesty sonnia edestä, hevoista takaa
ja varsinkaan idioottia mistään suunnasta;
elä elämääsi etukäteen jälkiviisaana.

Typeryyksistä loitolla pysymisen taito
kattaa myös typeryksistä loitolla pysymisen;
se on suorastaan zen.

Aina illan oranssista aamun heleimpään ruusunpunaan;
unen- ja valveen rajatila sielun haihatuksineen
on sanain - niiden järjestelyn
ja runojen kypsymisen aikaa.

Kuin aamunkoin mystistä taikaa,
jossa runot syntyvät sen sijaan,
että ne valmistettaisiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne