PESÄSSÄ

PESÄSSÄ

Tuuli keinuttaa autoa - aivan runon tavoin -
kun istuu sen sylissä näkimet suljettuina
ja kevätaurinko lämmittää lasin läpi.

Todellisuudessa tundran reunalla,
meren ja maan rajan ainoalla
tasaisen alavalla paikalla puhaltaa
helvetillinen horna luoteesta.

Oikean puolen synkkä harmaa,
joka pakenee äärimmäiseen mustaan syöveriin
jossain myrskykeskuksen tykönä,
syytää akkunaan kappakaupalla jäätäviä neuloja.

Ripisee se puoli,
konepelti kiehuu udusta pilkottavaa valoa vasten,
vasemman lasin pisaroittaa juoksevaksi pyörre,
mutta sisällä on kuin unettavassa pesässä.

Elämälle välttämättömät tykötarpeet katettuna
apumiehen paikalle - airamikohvetta,
sekä oivallisesti savustettua sianpoikasen kylkeä
noin sormen vahvuisina viipaleina.

Pillisuklaajuomaa vihreän veden puolelle tähyten,
siellä siipiniekkameri kirkumassa kevätkiimaansa;
ja jumalisesti olisi vaan elettävä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne