HOLOTNA

HOLOTNA

Jääkentän päällä puhaltaa,
sen tiesi kyllä jo lähtiessä,
muttei sitä osannut mitenkään aavistaa,
kuinka paljon se käy luihin ja ytimiin.

Tämä rietas,
joka käy röyhkeästi - hallituksen lailla -,
heikomman aineksen kimppuun,
tulee manattua oitis syvimpään ryssän helvettiin.

Jo ensimmäinen kairaus maistuu jään sijasta puulta,
paleltaa,
vaikka miten yrittäisi veiviä kieputtaa.

Miten sitä asettuu pilkkimään
kun ei pysty asettumaan niin keskelle asusteita,
etteikö joku vinkan viilentämä osa osuisi ihoon?

Ei mitenkään,
tulee niin levoton olo,
pikaista tulta vaatii värisevä sielu
yhtä jalkaa tärisevän kehon kera.

Pöristin käyntiin,
tuulen suojaan ranta-ahteen suuntaan,
tynnöriin tuli - musta kana liekkien nuoleskeltavaksi,
kuksasta haistimeen tunkeva aromi hiukotuttaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne