SiRiSTELYÄ

SiRiSTELYÄ

Maalishelteet ovat sörsselöittäneet lumen pinnan,
ummenkulkijat muuttuneet pinnalla kulkeviksi,
lumi tilsaantuu telan alla tiiviiksi kantavaksi.

Kauas on nyt lyhyt matka,
jokaisen mutkan voi suoristaa,
painaa siitä mistä pystypuita vältellen sopii.

Tämä on kelkkakuskin onni - ilon ja riemun päivä.
Lapsenlapsi kaartelee järven jäällä yksikseen;
oppia saamassa kokemuksen kautta,
itseluottamusta tankkaamassa,
vaikkei jaksakaan vielä kiskaista pöristintä käyntiin.

Upea keli panee siristämään,
on niin kirkasta - näkee aurinkoon saakka;
tarvinneeko heikomman aineksen loitomma nähdä,
onhan tuonne jo ihan tolkun matka.

Avaran kannen alla ja päällä - jäällä -,
on mukavan mellevä tunne;
vain muutama tuikitavallinen lähipiirin tuttu,
ei ensimmäistäkään ainoaa oikeassa olijaa,
ei hyvyydessä keulille kyynärpäätaktiikalla rynnivää.

Vain onean kolea tuuli kaikille tasapuolisesti,
kullensakin ylleen haalimansa vaatetuksen mukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne