KYHÄELMÄ
Lähestyn kivistä huippua,
räydyttää, siksi juuri luulen olevani tässä tilassa;
kourat ovat karehtineet vereslihalle.
Katse kohoaa hulluksi tulleen lännen suuntaan,
tulimmaisessa silmänräpäyksessä on kumarruttava;
luostari tulee helvetillistä haipakkaa kohti -
silta ainakin näyttää.
Otsa osuu kallioon,
veristä lähmää tursuu näkimille;
pyhä kyhäelmä ujeltaa siitä vierestä ohi.
Kuusi oranssia huiskuttaa.
Väärä hälytys,
tietenkään - kun kerran ovat älynneet lähteä
mielipuolisuudesta pois,
ne eivät törmää;
muutenhan heille nauraisi koko länsimainen hulluus.
Otsa umpeutuu saman tien.
samoin kourat;
polvien vieterit jännittyvät uuden veroisiksi.
Kaukana kurun pohjalla musta lompolo iskee silmää,
nostan peukalon,
mutta rakkine on jo ehättänyt tuoksinassa loitolle.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi