SiTiS ViTA
Kummallisia eetoksia myllää yhä sielun liepeillä,
paluu Styx-virralta on apea,
kapea kivinen tie - oneine pilven varjoineen -,
saa mielen yhä ontumaan;
kielen varomaan haikeita ja vaikeita sanoja.
Ry'ityttää vaikkei ry'i.
Eilinen päivä tuntui jo elämältä,
Seitatunturin päällä räköttävä taivaallinen valo
jota nokilasit ei juuri laimenna - ei vaimenna
lupasi auvoisia päiviä.
Nyt kun päivän tasaukseen on vajaa vuorokausi,
sen ymmärtää - mikä voima,
mikä käännekohta on elämässä päivän voittaessa yön.
Sen vain tajuaa;
kaikki ikään kuin loksahtaa paikoilleen,
taudit hellittävät - vaivat helpottuvat,
hormooneja tursuva leppä käy kohisemaan suonissa.
Elämänjano käy niin suureksi,
että märästä vedestä käydään kinaa
uveavantojen ja sulien tuntumassa.
Kevät on kiivasta leikkiä kahden;
suurten meluisten joukkojen sisällä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi