KYSYMYS
Kun vihdoin äkkää elon pitkässä juoksussa sallineensa
itsensä tulla isommin vastaan panematta
herkkääkin herkemmäksi.
Kevyemmäksi kuin pölyhiukkanen;
jossain yleismaailmassa huterosti killuvan untuvan
haituvaisen nokassa.
Siinä vaiheessa alkaa näkemään ihmisen sivistyksen
luomassa hetkuvassa nahkatornissa kovuuden,
kovuuden kaikessa mahdollisessa
mihin ihminen koskettanut.
Jopa kaikessa siinä
mihin ihminen vasta on ajatellut
joskus ulottaa pahan kosketuksensa.
Kun sellaisen ylle pääsee näkemään
ja sitä katastrofia välittämään,
sanat ovat niin ankaria,
että ne tuomitaan valheeksi ennen lukemista
ja sanoista pehmeimmätkin koviksi.
Kun pehmeä sanoo kovia pehmeitä sanoja
se on tyhjäntilan zenin veljenpoika
joka herkistyneenä on äkännyt ensi kertaa kysyä
itseltään: "Kuka hyötyy lopulta?"
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi