AKKA LAKKASi
Kaikki Pohjan akat ovat sukua toisilleen;
tämäkin joka ehtoolla tuuditti uinumaan -
ujelsi ensin katon harjaan turtumiseen saakka,
puhalsi pitsiset uutimet akkunaan
ja kun sai uniloikan Höyhensaarille - lakkasi.
Pistämätön hiljaisuus virotti,
tanssivat eetokset vyöryivät jo virkkuina -
pää vielä pieluksella,
kuulostellen toisella korvalla lakkaamista.
Kun ei tuulen soittoa,
herääminen ihmemaahan saman tien,
hujalleen nakeltujen asujen kerääminen,
sitten sovittelu ylle,
vaikkei mokomasta mitään riitaa.
Koiruvahdin verran unta tälle huomenelle,
tuiskulunta kaikkialla minne näkimet ylettyvät;
hämärän rajamailla valkoinen yhtyy mustaan.
Kissi katsoo lampaantaljaryöpyn seasta,
raottaa toista nä'intään raukeasti
ja palaa takaisin kiskomaan itseään koirun uneen.
Pohjan akan pysähtynyt tuokio tuo mieleen nuotion,
sielun retken tanssivien liekkien mystiseen hetkeen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi