TÄYTTYVÄiNEN

TÄYTTYVÄiNEN

Kuu kurkistelee leppoisasti,
ihan tuiki tavallinen - mokoma iän wanha ujo -,
se joka ei salli takapuoltaan syynättävän
kaikenmaailman vekottimilla
ja nykykotkotuksilla.

Jotain häpyä, säntillistä,
ilman hälinää ja hosumisia;
etupäässä sellaisesta tuntuu pitävän,
silloin on pompöösimmillään.

Panee vedet liikkeelle humeeteissa,
myllertää ja loiskuttaa ankarimman vuoksen;
saa jokapäiväisen arkiällin hötkyämään
sellaista haipakkaa jottei unesta tahdo tulla mitään.
Yhtikäs mitään - joillakin.

Täyttyväinen ei ole punainen eikä sininen,
romantiikka ja draama pakkaa katoamaan siltäkin,
etenkin katsellessaan ihmiskunnan hössötystä;
jatkuvaa hälyä lumen tulemisesta,
tahi tulematta jättämisestä.

Vaan automiehistäpä pitää erityisesti tämä paleo:
ovat samaa henkeä - samaa hyvää kuuta,
antavat talven tulon reippaasti yllättää.
Huiskaavat hällävälit ja piu-paut kelivaroituksille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne