PiiPAHDUS

PiiPAHDUS

Piipahdus tiaisilla - kuukkeleilla mutka -,
rahisevaa karhunsammalpermantoa myöten;
harmahtavaan vivahtavan huurun peittämää,
pitkin ja poikin loikkien poikien kujein.
Tanssiva hupsu - hilpeän rietas wanha mies.

Kiven reikiä palaksella - onttoja ääniä anturoissa;
kirsi valmistaa mantua vastaanottamaan marrasta,
lumikuormia - tuiskua ja tuiverrusta -,
Pohjan Akan polttavia ruoskaniskuja poskipäissä.

Taival etenee säällisen verkkaan.
Vielä torkkuvaan aamuiseen kuolpunaan
putoilee pölyisiä sanoja kulkijan taskuista,
pelmahtelee tomuina liepeistä.

Suloisen lahea ja kaiuton hiljaisuus;
HOi - kuten muutkin äännökset -
sulautuvat mykkyyden hämärään kohtuun,
jäävät sinne käpertyen odottamaan lintujen paluuta.
Metsä ei vastaa kun sille huudetaan.

Närhi sen sijaan kyllä - vaikkei siltä kysytä,
ryteikköjen juoruakka - rääkyy näkemyksensä ilmi,
päästelee veret seisauttavia selän takaa.

Ole siinä siinä sitten akustinen - pää sähköä täynnä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne