OTSATUKKA
Jo vain - vihdoin alkaa Lyyti kirjoittaa;
miksi Luonto on myöhässä.
Odottamisessa ja vartoilussa jouduttu
jo lähes sanasodan vaiheeseen - missä on sen syy.
Syysoneus - mielen kapeus - apeus;
höpeytynyt tuo ikiwanha epeli nyt kampauksiin
ja sillä elinalalla halukkaita piisaa väkitukku -
enemmänkin - ei kaikkia ennätä pöyhiä.
Ei talvea pukea.
On myönnettävä että niinhän sen täytyy mennä;
ihmisaines pitää syksyn luonnollisista väreistä;
kaikki sopivat toisiinsa yks'yhteen -
toraa ei tahdo saada aikaan millään mokomasta.
Jopa vihavärit punainen ja sininen
kököttävät sävyisästi sävyinä toisiaan vasten;
taivaan sinellä ei ole mitään pahaa sanottavaa
punakeltaoranssin ruskean vivahteeseen.
Eikä toisinkaan päin.
Sitä tässä joku aika sitten kyllä joutui ällistelemään,
että miksikä täkäläinen puronreunus -
sellainen tavanomainen lirua suurempi noro,
hät'hätää puroksi mainittava -,
tahtoo ahteelleen lätistetyn otsatukan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi