ÄTÄKÖiTYVÄÄ
Pikkasia pakkasia,
useampana aamuna peräkanaa tanssivaa huurua,
varma enne - talven se siitä tekee -,
sikäli mikäli wanhoihin merkkeihin on luottamista.
Kirsi vahvoo kantavaksi,
kiven reikiä ilmestyy palaksen santaan,
lumen sopii tulla.
Rantteella ihmettelyksi saakka rohisevaa rahinaa
perinteisimpien aamumanööverien aikaan
wanhan koirun tassujen alla;
vuosi vuodelta ilmeet muistuttavat
yhä vaan enemmän Ran-tan-plania.
Ihmisen poika joka näkee koirussaan
Morrisin luoman hahmon,
sen jolle Goscinny antoi sielun,
ei voi olla läpeensä paha.
Huomen aloittaa hiljalleen työtään,
värjää taivaankantta hennolla ruusunpunalla,
setvii kuolpunassa liikkuvan autereen
ja antaa pakkaselle luvan yltyä ätäköitymään.
Ensimmäinen ruoska viiltää kasvoja;
on kääntänyt tuulen akalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi