AiSTiMiSTA
Luoteinen hyväilee kiihtymättä poskipäitä,
sajekuun aurinko voitelee takin selkämystä;
seläntakainen meri on kiltti,
suorastaan lälly.
Se hieman harmittaa,
tekisi jo mieli tuta se tarinoiden räyhä,
kiukusta ärjyvä syöveri
ja tämä raivokas hurja on silo kuin lapsen pylly.
Vain väri valon kulmasta johtuen martaampi.
Askelet tekevät eroa sivistykseen,
Kulttuurin taivaallinen rauha alkaa hahmottua
kiemurtavan joen oikkuja verkkaan seuraillen.
Jos oikein sallii itsensä herkistyä tunnelmaan,
aistii haistimissaan tundran syliin kuolleen heinän,
kuulee kuulimissaan - antautuessaan sitä tehen -,
maan myötä matavien vaivaiskoivujen hyvästit.
Ensimmäiset latomukset piirtyvät maaruskan lopusta;
ajatustyön ja käden jälkiä,
harkittuja asennuksia kivien järjestykseen.
Selvä tarkoitus.
Yläkerrasta kuuluu tuulen voittava kohina,
katseen kohotessa näköpiiriin ilmestyvät portaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi