LAHJA

LAHJA

Suloisen viileää,
kajo haalentaa tasaista sineä aavan takana;
syventymisen jälkeen - seuraavalla katsannolla -,
kultainen viiru ilmestynyt horisontille.

Sarastus - huomenen koi,
väkeviä tunteita tasatahtiin valon väkevöitymisen kera;
jokainen päivä uuden elämän,
uuden auvoisan näkökulman alku.

Ei ahdistavia ajattelun rajoja;
räytyminen-riutuminen loppu,
kaikki kahleet riisuttu - lastattu runon purteen,
syösty Naivienmeren ahnaan mustaan syöveriin.

Hiljaisuuden lahja pakahduttaa sielua,
vavisuttaa lihoja kurttuisessa nahkakuoressa,
sen kuuleminen on mielen rietas vapaus,
äkkääminen vapauttaa kaikista ikeistä.

Tuli tulee jostain näkymättömästä mystisestä,
hyökkää kiehisen kimppuun,
muuttuu eläväksi - kaappaa mukaansa loveen.

Jahka lankeaminen joskus loppuu.
on käytävä luotteita umpimielisille jakamaan.
Näin on määrätty.

Oh-show-tah hoi-ne-ne