LUPAUS

LUPAUS

On hetkiä ja hetkiä;
loimottavan tulen huostassa
kun laavukangas heijastaa lämpöä selän takaa -
silmätkiinniajatuksia savun kutittaissa nokkaa,
hutvailuja kaiken maailman jonniijoutavista.

Tai tuokioita pehmoisella metsäpolulla astellen
kun hämärä on yhtymässä pimeään,
siimekset sulautumassa yön syliksi.

Tienoo hiljentynyt - ehtyvä ruso suutelee latvuksia,
tuuli ämpyilee - uinahtaakko vaiko ei,
luonto valmistautumassa talvihorrokseen.
Lihallinen elämä lähes kaikonnut.

Hiljaisuuden lomassa äänetöntä,
tintit ja kuukkelit hyvän matkaa yöpuulla;
muuttoliikkeen taukopaikka kuolpunan oksistossa,
satunaisia rastaiden keskustelun pätkiä,
varmistelevat suunnitelmaa palaksen kahta puolta.

Harhautunut hiutale osuu haistimen nokkaan,
säpsähtää sydänjuuriaan myöten
ja sulaa sitä mukaa pois;
hyppysen pyyhkäisy siloittaa tolan.

Katse kohoaa odottamaan uutta lupausta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne