LÖYTÖTAVARATOiMiSTO
Runsaasti väritettyjä taivaanrannan maalauksia;
niin olemattomista höykäsen pölähdyksistä,
että Päätalon Kallellakin - lainkaan väheksymättä -,
olisi kai jo vaikeaa saada jatusteltua mokomista
enää sivun sivuakaan.
Mutta niin niitä aiheita vaan syntyy -
kuin itsestään,
aavan meren tällä puolen
kun ei kaihda liikkumista talven kynnyksellä...
Kurun liukkaita sammaleisia kiviä myöten
laskeutumassa rannan löytötavaratoimistoon -
kuolemaa uhaten - sitä jouduttamatta.
Äkin ryöppyää kivisade kohti;
vaistomainen kyyristyminen pulterin taa pelastaa,
näkimet haravoivat natseja yläviistosta,
jotain valkoista vilahtaa - roskasakkia -,
mielenkuvitus odottaa lentäviä fasistipulloja.
Täyspäisyys palaa vitkutellen säikystä,
pujahtaa sisään kun fedoraa raottaa;
jupisee nyrpeänä kuuloluille:
"Ei varjoakaan valkoisesta roskaväestä -
ei edes lentävää mattoa vaan Unni valkoinen -
Pirittan tyttären-tyttären-tyttären-tyttären tytär."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi