PiMPELiPOM-SADE
Ensi kosketus - orastava tanssin alku,
ujosti talvelta tuoksahtava vieno haiku;
ensimmäisten hiutaleiden satunnainen,
harvakseltaan ripisevä leijailu.
Ei mitään suoraa pudotusta,
aidosti sitä ehtaa oikeaa - kieppuvaa riekkumista;
tuulen leyhähdysten mukana kimpoilevia hitusia
rakentamassa taas kerran
kaukaa lapsuuden muistoista kipuavaa riemua.
Mutta syksy voittaa vielä tämän kisan,
pitää sitkeästi puolensa - mantu on vielä lämmin:
hohkaa puhtaan valkoisen ilon surmaa,
vaikka maaruskallaan houkuttelee talven kattausta.
Niinhän siinä käy,
iloisesti alkanut pimpelipom-sade riutuu rännäksi,
murtaa maahan saakka ehättäneiden vastarinnan.
Koko seudun jo valaistunut ilme sulaa pois.
Paluu suruvoiton maalaamiin väreihin satuttaa,
luo oneutta,
räytyvää apeutta aina sielun kiemuroihin saakka,
näkimien osuessa minne tahansa ympäristössä.
Lupaavasti alkanut talvi ihan pilalla.
Minut houkuteltiin tänne puoliväkisten ja pienen vikuroinnin jälkeen tulin uteliaisuuttani katsomaan. Mietintä vielä kesken hmmm...kivat kuvat ja oivalliset sanat.
VastaaPoistaTÖSÖS!
PoistaOivallista - katumattoman harhaoppisen tai
ryöttäsyntisen erotan heti.
Huomaat ehkä olleesi noin pari kuukautta
etukäteen jälkiviisas.
Sitä kun ei tule wiisaammaksi ajan kanssa
vain wanhemmaksi.
Sanojen järjestelijänä uskon varhaisaamun
magiaan; aamunkoissa runot syntyvät sen
sijaan että valmistaisin ne.
Kohta kielletään €U-uskovaisille nauraminen
rasistisena.
procul harum