KAHVA
Taivaallinen - hekumallisen sinivalkoinen huomen,
ohutta yläpilveä,
maan päällä kovin ounastelevaa huurua.
Kurkotus kuuta kohden saa sivut kipeiksi,
etenkin jos katsoo rantteella touhutessaan siihen,
eikä kuuran liukastamaan mantuun.
Anturat,
joiden pito mitä suurimmalla todennäköisyydellä
on parhaimmillaan mainoksessa;
ne eivät vaan suostu pitämään luikkaudesta.
Ei sitten millään,
vaikka niitä vuosien varrella niin monasti opastettu
pitämään siitä ihan sadattelun voimin.
Eivät tunnu sopivan siihen rooliin.
Lienee niin - varsin hyvin tietänevät,
varsien takia säästyneet joutumasta edesmenneiksi;
saaneet armon vielä senkin jälkeen -
kerta toisensa perään -, lapaluun aluksen vihlaistessa
kun koura ei tavoitakaan kahvaa kuussa.
Ja jonka paikka nyt muutoinkin yleensä on maassa;
niitä varten jotka voimiensa tunnossa
saattavat iskeä hyppysensä siihen ja vääntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi