TAiKiNAHAVUKKA-AHON AJATTELiJA
Sitä saattaa tuikitavallinen ihmisen lapsi -
wanhettunutkin,
semmoinen jolla jo alkaa naama näyttää
kuin olisi roikutettu ahavan aikaan
samassa häkissä kuivalihan kera -,
yltyä haihattelemaan ilmon aikojaan.
Länsimainen tiede tuntee joitakin tapauksia,
joissa kyseisen tyyppinen otus on humaltunut
ihan vaan pelkästä silkasta ilosta.
Etenkin silloin kun on sekoittanut tyystin päänsä
syksyisen tundramaiseman huikealla avaruudella
ja sen esiin liehtomien eetosten vapauden tunteilla.
Sen sortin Taikinahavukka-ahon ajattelijalle
tuottaa riettaan olon jo yltiö tuttavallinen,
pilvenlongan raosta nokkaa kutittava auringon siipale,
ilman että mitään sen kummempaa tapahtuu.
Sellaista valoa vasten kun katselee pulmuspalvea,
joka lehahtaa hulmahtaen säntäilevään lentoon,
näkee samalla edessään menneisyytensä kirkkaana:
elämänsä sellaisena kuin se on ollut.
Katumatta,
päivääkään - edes hetkeäkään muuttamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi