tiistai 20. lokakuuta 2015

ANTAAPA HiMON YLTYÄ


ANTAAPA HiMON YLTYÄ

Viehättävä matala valo;
olisikohan aurinko enää korkeimmillaankaan
kuin kolmenkymmenen asteen huitteilla?

Huikeita - itseään pitempiä varjoja,
jatkuvat päivä päivältä,
ylittävät itsensä kaamokseen tultaessa
ja poistuvat hyväksi toviksi elämästä;
ottavat sielut völjyynsä rauhoittaen elämän
unen- ja valveen rajatilan kaltaiseen huntuun.

Mutta ei vielä ole se hetki;
mustan lumen talvessa kylvetään - taimenwimmassa,
juomukset viikattuna sammioissa - yöt pirunkylvyssä,
yksiöistä - varsan kestävää jäätä vartoen.

Näyttää olevan korkeimman kädessä;
kiimansa jälkeen itsensä reeskaparvesta
täpötäyteen ahtaneiden punalihaisten otusten
einespöytään saanti.

Lällyviikkoja toisensa perään - kuvallisia takaumia,
himo yltyy selatessa kyltymättömäksi;
tuvan lämmössä kohmeisiksi luulottelevat sormet
ovat tuntevinaan jutautuksen juomuksen narussa.

Vesi herahtaa kielelle silkoista haihatuksista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi