ARKTiNEN DiLEMMA
Tämä tarina on tosi - wanhan toverin,
hyvin runsaasti liioiteltu,
mutta aivan anhittomalla antaumuksella:
Herääminen oudosta unimerestä ilman pelastusliivejä,
vatsassa viiltää sielua myöten Hoffmannimaisesti;
Virran Olan tapaan - Saukkia mukaillen.
Viimeinen ällin riekale - joka siinä vaiheessa enää
siintää jossain utuin keskellä,
neuvoo nousemaan - astumaan kyökkiin;
murhavälineosastolle
ja tarkistamaan verenlaskuveitsilootasta,
ettei sitä ole tullut unipäissään hotkaistua.
No ei, suolistoon sattuu - tähtisilmiä kaikkialla,
polte tuhannen kertaa väkevämpi
kuin se krapula johon ei sitten lopulta kuolekkaan.
Kantapäät sihisten huojuvat pyjaman lahkeet,
raahustavat toilettiin - ruskettuvat ennen pyttyä,
ylelliset silkkiset.
Kahden pytyn ikuinen dilemma, toinen puuttuu,
keho vääntyy suonta ankarasti vetäen altaalle,
käy tyhjentämään toista päätä;
toinen on kuin kotonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi