KONSTi

KONSTi

Kuinka ollakkaan,
tarvitsi tulen tehdä - oraakkelin väsätä sielu käski,
äkin neuvoa siltä kysyäkseen;
virtasi valtoimenaan jotain outoja tuntemuksia.

Esi-isien muinaisia viettejä oli hetkeen punnertumassa;
niillä töin että ikään kuin tulevaisuutta haisteltava olisi
liekkien vaikutuksen alaisena.
Taikaan ja aikaan vajonneena.

Toisaalta - varma konstihan se on;
ensin ne sytyttämisen viehkeät rituaalit,
sitten vaikuttumiselle alttiin tolan tyynnyttäminen
sekä asettuminen otolliselle etäisyydelle loimusta
aisteihin nähden.

Hyvästä puusta kiehiset taiten asetellen,
niiden lomaan nöyhtäpallero tuohen pinnasta;
imaisee tulen tikusta kuin ruuti,
alkaa korventamaan tervaisia lastuja
jotka hotkaisevat liekin omakseen.

Kyynelsilmäiset ensimmäiset hetket
kun haiut suutelevat kasvoja - pujahtavat haistimeen
ja riipaisevat syvältä sisältä.

Loimujen anhiton kosketus vakuuttaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!