OLEMiSEN SiUNATTU HULLUUS

OLEMiSEN SiUNATTU HULLUUS

Aamun auvoinen hiljaisuus,
meri on paennut kauas ääripäähänsä,
rantakauran korret hinkaavat toisiinsa,
kahina erottuu yli ohenevan hämärän.

Niin leppoisa tunne,
sielun uskaltaa jättää heitteille;
selviämään omin nokkinensa huomenen koitossa
ilman sen kummempia huolehtimisia.

Kyllä se takaisin osaa,
vaikka innostuisikin mokoma lähtemään
lokkilauman aamupartioon ulapalle.

Sarastus raottaa taivaan piiriä;
siniharmaa erkanee kahteen osaan,
haaleampi kuvastuu meren lahteen
saa vuoren kuvastumaan itseensä silona.
Jostain erottumattomista - rediltä,
kantautuu haahkojen pulina tyhjän poikki.

Tässä koko olemisen siunattu hulluus;
luut pienessä ryppyisessä nahkapussissa,
untuvakuorella vuorattuna odottamassa
elämän kevättä porstuan rappusilla.

Fältin Saari ei voi olla kaukana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!