ARKi
Meri käy tavallista kiihkeämpänä,
enteilee tavallista reippaampaa läikyntää;
tuuli laulaa öystäetelästä,
aallot osuvat oivallisesti murtajan kylkeen,
pärskyttää ihan sitä tehen.
Kinkerpiirin vakilokkiseurakunta rähäköi
ja setvii nokkimisjärjestystä saapuvan troolarin yllä
kun se pujahtaa sulavasti satama-altaaseen.
Oranssiukuleissa syntyy vipinää,
nosturi virkistyy - ojentelee kaulaansa uteliaana,
kuikuilee ruuman luukkuja.
Muutenpa vain sitä tavallista arktista arkista menoa,
juurikaan hässäköintiä mihinkään suuntaan.
Mihin sitä nyt hyvin valmiissa maailmassa.
Paitsi vuorovedellä,
se tietty seilaa eeskahtaalle osaamatta päättää,
jäädäkkö ylös vai alas.
Omituista vatvomista vuosimiljoonien ajan.
Aurinko on kerännyt voimia koko aamupäivän;
rohkaisee lopulta itsensä,
pujahtaa vuoren kupeesta näkösälle
ja käy hyväilemään arktista idylliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi