perjantai 28. maaliskuuta 2014

LUMiJANO


LUMiJANO

Sen piti olla varma tapaus,
juuri oikea topos - loistokin iski syrjäsilmää;
itsevarmana huutelen Haavruuaa,
ei kuulu näy.
Harmaapalttoo haukkoo lunta janoonsa.

Merenkäynti oikea;
äkäisiä sivalluksia kaprokkiin auringonlaskun maasta,
tuulee lumisten huippujen yli.
Ja ujeltaa.

Sielu värisee,
vaikuttaa lenseän sijaan penseältä
kun kylmät vaatteet hipaisevat ihoa;
yritän seisoa keskellä.
Onneksi miehet vielä hyvästä lämpimästä puusta.

Tuiskun seasta siilautuu loihottava aurinko;
valaisee kultaisen sannan,
turkoosin värisen meren märkä helma suutelee rantaa.

Ilmiselvät uimassa käyneen ristiturvan jäljet
ankaran sileäksi lanatulla hiekalla hätkäyttävät;
se kuulumaton laulu unohtuu,
korvautuu tutulla loittoavalla puksutuksella.

Elämä jatkuu harvakseltaan ja voi hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi