SiPERiAN LAPSET
Niistä alkoi kuulla puhuttavan kesän lopulla;
siperialaiset tulevat sankoin joukoin yli rajan.
Eivät välitä huiskuttaa henkikirjoja publikaaneille.
Ensimmäinen aito havainto aaltoilevasta lennosta
sekä tutusta kiljahtavasta kriikusta,
oli syyskesällä kaukana idässä - maailmanlopussa,
tyyten puuttomalla tundralla;
hyiseen mereen äkisti laskevalla pahtaalla.
Na, mitä se siellä?
Ei mitään koputettavaa - ellei kyllästettyjä pylväitä,
eikä oikeastaan muuta einettäkään kuin marjoja;
niitä tosin riittävästi,
putipunaisenaan vuorten kyljet ruohokanukoita,
kaarnikoita, mustikaisia
ja jo rupsahtamaan käyneitä hilloja.
Syäntalvella muutama satunnainen kiljaisu
lumisen metsän uumenista - näkymättömistä,
mutta jo hyvän aikaa sitten
tyvenellä erottuvaa koputusta kuostosta tai kelosta.
Viime aikoina yhä kiihkeämpää kiljuntaa,
silmittömiin yltyvää rummutusta
joka saa veren seisahtumaan
kun yllättää ajatuksissaan astelevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi