HYMÄHDYKSiÄ
Meren ulottumattomissa,
autiolla rannalla tuulen riepoteltavana;
kaikenlaisia ylen joutavanpäiväisiä ajatelmia,
vajavaisia - hajanaisia kuin puhkikuluneet sukanterät.
Puuska riepottaa köykäsempää lievettä.
Lintujen metelin alla möyrii sinivihreä vesi
vuorovesikoneisto jauhaa hiekkaa,
kalisuttaa pyöreitä kiviä, imaisee irtohituset mukaansa,
jakaa sedimentiksi merenpohjaan.
Kummallinen märän virka - kuorruttaa sellaista
jota ihmisen silmän perin harvoin näkee,
ellei tuki itseään sukelluksiin Ahtolan tanhuville.
Iät ja ajat se on mennyt näin,
menee vastakin vielä vuosimiljoonia
kuni maa on kaluttu loppuun.
Puolipitonen kenkä - pari puuttuu,
avattu pakkaus islamilaisten preservatiiveja,
kansikuvassa nääs turbaanipäinen ukko;
lokki lienee ahminut suojaimet meduusoina.
Ajatus saa hymähtämään.
Paatti irtoaa kaijasta - oijustaa aukolle ja tuuttaa,
pari innokasta harmaalokkia saattelee sen redille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi