AiHKiWANHUS
Pysähdys,
järeähkö kuollut puu poikkiteloin edessä,
upean hopeanharmaa lakkapää-aihkiwanhus;
miten upeasti onkaan muinoin soinut villilinnun
kevään ylistys oksiltasi.
Kuvainnollinen lakinnosto,
sekä parin minuutin vakavoituminen hiljaisuudessa.
On niin juhlallinen näky,
ankaran taistelun jäljet ilmenevät,
ranstakoita sinkoutunut ympäriinsä;
vastaan on pantu,
viimeisessä tuoksinassa vielä epätoivon raivolla
tarrauduttu mantuun,
kuni vasta rymisten rojahdettu maan myöten,
myrskylle periksi antaen.
Nooh - ryminästä voi olla montaa mieltä,
onko sittenkään ääntä pidetty - parkaistu,
wiimeisen hetken koittaessa
kun ihmiskuulin ei ole ollut kuulemassa.
Monimutkaiset käkkärät muodostavat teoksen;
katsoipa sitä mistä horisontista tahansa.
Ja jokaiselle mutkalle voi kuvitella erilaisen linnun;
julistamaan elämisen suurta juhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi